Noin vuosi sitten avopuolisoni ilmoitti että me hankimme omakotitalon, koska meidän rivarineliön kodinhoitohuone on ihan liian pieni. Naurahdin aluksi koko ajatukselle mutta ennen kuin huomasinkaan olimme katsomassa rintamamiestaloa. Maalasimme vaaleanpunaisia kuvia miten remontoisimme unelmiemme kodin. Järki päässä edes hetken, sillä hylkäsimme ensimmäisen liian laajan remontin vuoksi. Päähän oli kuitenkin pinttynyt ajatus omasta rintamamiestalosta. Syksy juostiin esittelystä toiseen, kierreltiin, katseltiin, haaveiltiin ja suunniteltiin. Tuntui epätoivoiselta löytää pohjaratkaisultaan sellainen talo, mikä oli meidän haaveiden lähtökohta kunnes koitti marraskuinen perjantai-ilta. Miehen puhelimeen tuli viestiä eräältä kiinteistövälittäjältä, että juuri oli saapunut faksilla tieto myyntiin tulevasta rintamamiestalosta. Talo oli juuri sillä alueella, josta me haluasimme mieluiten kotimme. Jännityksellä odotimme lupaa päästä katsomaan taloa.

Se on se hetki kun astut ovesta sisään ja teidät tulleesi kotiisi, kun sisällesi nousee lämpö ja onni kuplii jokapaikassa. Kierrettiin talo melkein juoksujalkaa, sitten hitaammin. Kumpikaan ei puhunut toisille mitään, vasta autossa kiljuimme yhteen ääneen että tässä se on ! Teimme kaupat nopeasti ja helmikuussa 2008 muutimme "unelmiemme residenssiin" vm-51, minä vm -78, avomieheni vm -73 ja pojat vm- 01 ja vm-03 sekä lapinporokoiramme vm-06. Tulen kertoilemaan tässä blogissa miten remontti etenee. Meidän perhettä saapui eilen täydentämään hovawartin pentu vm-08, joten kertoilen myös koiramaisista kujeista, haaveista, onnistumisista ja pettymyksistä tulevissa treeneissä ja kisoissakin toivon mukaan. Lopuksi muutama kuva vielä


Kotimme
1732580.jpg

Lapinporokoiramme Okta (ikää 2 vuotta)

1732584.jpg

Hovawart Mesi (ikää 8 viikkoa)
1732524.jpg

"minä vartioin täällä"
1732576.jpg