Pöksistä ja niin se vuosi vaihtui tuoden kasan murheita mukanaan. Uusi vuosi alkoi ensinnäkin koirien ripulin ja allekirjoittaneen flunssan hoitamisella eli nukkuen. Mesin ensimmäinen vuoden vaihde ei neitiä hetkeuttanut. Mesi nukkui keskellä olohuoneen lattiaa jytinästä korviaan lotkauttamalla. Uuden vuoden päivä vietettiin osittain ensiavussa, mies sai jalkansa pakettiin ja kepit avuksi. "Pelkkä" nyrjähdys se onneksi oli, turvonnut ja musta nilkka kuitenkin pisti miestä lepoon.

Minähän vaihdoin heti siihen uudemman ja isomman auton ja kolaroin sen seuraavan päivänä Ei kahta ilman kolmatta niin se lämpöpumppu siihen samaan päivän ehti hajota, kiva näiollä pakkasdilla kun ilp oli ainoa lämmitys kellariakerroksessa, voin kertoa että siellä on k-y-l-m-ä. takuuna tulevaa uutta pumppua saapi tässä hetken odottaa.

Mesin kanssa ensimmäinen tokokurssi päättyi ennen joulua ja saimme palautetta viimeisellä kerralla siitä että Mesi voisi vähän irroitella. Mun ihanainen tunnollinen saksalainen jäykkis tekee kaikki just kuten käsketään ... eikös se tokossa olekin tavoite ? Ja niin me raivasimme tiemme tokokurssi 2:lle active dogille ja tänään siellä ekan kerran kävimme treenaamassa.

Heti saimme kehuja, kuulemma täydellisempää sivulla oloa ei voisi olla Lopuksi koulutusohjaajaa alkoi kauheasti naurattaa kun hän katsoi meitä ja sitten sai naurulta sanottua että häntä aina vaan niin anurattaa kun me olemme niin tunnollisia. Lisäsin itse niin että niin, tällaisia tunnollisia, tylsiä ja huumorintajuttomia , me olemme Mesin kanssa täydellinen pari

Mesi on oppinut tokoliikkeistä periaatteessa täysin paikalla makuun, eli sivulta käskystä maahan ja osaa odottaa. Lisäksi päästää kopeiloimaan itseään liikkumatta perusasennosta. Muut liikkeet ovat aika alussa, käskystä pysähtyy seisomaan ja pysyy paikallaan istumassa sekä seisomassa.  Seuraamista ollaan otettu vain askeleen verran, tunnollisesti kun sitä piti harjoitella. Sivulla Mesi pysyy hyvin ja pitää paikkansa vaikka pyörisin kuinka reilusti. Seuraavaksi lisään seuraamiseen askeleita. Hyppyesteen ja luoksetulonkin Mesi tekee, kummassakin menee vielä kupille. Paikallaan pysyy niin istumassa, maassa kuin seisomassa käskystä, saan mennä kauas ja liikkua koiran sivuilla. Tästä on hyvä jatkaa.

Onhan Mesistä kasvanut mamman mielestä niin kaunis neitonen ettei toista ole laitetaas muutama kuva joulukuulta, jotka on kuvannut vähän lahjakkaampi kuvaaja kuin minä.