Niin se talvi taittui kevääseen ja kesä kurkistelee kovasti, vuosi sitten sain viestin puhelimeen että se pentu on nyt vihdoin syntynyt. Tänään siis ihanainen rinsessamme täytti vuoden! Mesi on juuri sellainen hovawart mistä olen haaveillut

Oktan lähdön jälkeen  Mesin tokokurssi päättyi ja talvi jatkui suuremmilla suruilla tässä perhepiirissä, minkä vuoksi ei (julkista) sanottavaa ole ollut.

Toukokuu lähti käyntiin puun ryminällä. Vappuna meidän pihasta suuri mänty sai väistyä varjostamasta ja samalla kaatui iso koivu, pieni koirahäkki purettiin ja leikkimökki palautettiin alkupeäriseen käyttötarkoitukseen tosin puuvarastoksihan se muuttui pian  Kyllä on nyt avara piha! Hain pylvästuijia muutaman kappaleen ja kivikkokasveja sekä orvokkeja pihaa piristämään. Terassista irroitettiin kaiteet pois, nyt on hyvät nakymät siitä pihalle, kunhan meidän patio saadaan käsiteltyä puunsuojalla, kootaan siihen tulevan anopin ylläriksi ostamat puutarhakalusteet, jopas on kiva sitten grillailla kun on paikka missä eväät nauttia 

Kaivoin entisen talonomistajan jättämiä romuläjiä saaden laatat ja tiilet uuteen käyttöön pihalla. Vielä jokin vesiallas ja muutamia kukkia lisää niin alkaisin olla tyytyväinen. Kasvihuone tosin odottaa pystyttäjäänsä ja aita korjaajaa, mutta jos noikin tälle kesälle saadaan niin tyytyväinen saa olla.

Mesin kanssa olemme aloittaneet agilityn, en muistanutkaan kuinka kiva laji sekin on. Mesi oppii todella nopeasti esteet, pujottelukin on jotenkin ihan ylihelppoo Mesistä  Noh, kyllähän siinä tekemistä riittää kun esteet oppii ja minä yritän oppia ohjaamaan. Toko junnaa ehkä enemmän paikoillaan mutta olemme me siinäkin saaneet ainakin yhdessä varmuutta niihin murusiin jotka osataan.

Viikonloppuna olimme kennelpäivillä, Mesi teki kaksi peltojälkeä ja varmasti Mesi jäljesti jokaisen askeleen toisella jäljellä. ekalla alkupätkä meni haahuilemiseen ennen kuin neitonen muisti mikä tää juttu nyt on. Peltojäljet olivat Mesin ensimmäiset, metsäjälkeä on tehnyt viime vuonna. Kyllä tuli taas hinku jäljelle.

Kennelpäivien toko-osuudella saimme kiitosta Mesin perusasennosta (on kuulemma täydellinen ) ja siitä että olen jaksanut tehdä toistoja toistojen perään ihan vain tuon perusasennon pysymisen suhteen. Neljännen koiran myötä sitä uskoo ettei oikotietä onneen ole ja jaksaa pilkkoa liikkeet ihan pieniksi. Nyt jo huomaa että kyllä ne kantaa hedelmää :) Kiitoksia niin kasvattajalle kuin koulutusohjaajalle Minnalle erinomaisesta viikonlopusta!

Lisäilen kuvia pihasta ja vuoden ikäisestä kaunokaisestamme kunhan saan kuvia hovikuvaajilta